Ah, kesä ja opettajan kohtuuttoman pitkä kesäloma! Tuo jatkuvan valituksen, kateuden ja kettuilun runsaudensarvi, joka joidenkin mielestä kaataa Suomen talouden ja romuttaa työmarkkinat.
Lyödäänpäs pari faktaa pöytään, ja esitetään sen jälkeen hyvin yksinkertainen ratkaisuehdotus opettajien “kesälusmuilulle”, joka toivottavasti rauhoittaa pahinta narinaa ja auttaa yhteisymmärryksessä. Voitte sitten kommentoida, onko mun ideassa mitään järkeä vai pitäisikö pasha palauttaa pöytälaatikkoon.
Ensinnäkin, enemmistöllä vakityössä olevia opettajia EI ole pitkää kesälomaa! Opetusvelvollisuustyöajassa olevilla opettajilla melko normaalin mittainen kesäloma, mikä alkaa 16.6. ja kestää keskimäärin noin kuukauden. Vapaapäivät ennen ja jälkeen tuon virallisen loman ovat sitten palkatonta kesäkeskeytystä. Vapaata on, mutta palkatonta sellaista.
Me opettajat emme siis saa koko kesältä palkkaa, vaan se 9,5 työkuukauden palkka on vain jyvitetty 12 kuukaudelle, jotta tuloja olisi myös kesän aikana. Myös muut kouluvuoden aikaiset vapaapäivät ovat pääasiassa palkattomia, ellei ole kyse kansallisista arkipyhistä. Tämä malli on otettu käyttöön vuosikymmeniä sitten.
(Opettajan työvuosi tietysti alkaa ennen opiskelijoiden tai oppilaiden lukuvuotta ja loppuu tämän jälkeen, eikä läheskään kaikki opettajan työ ole vain oppituntien pitämistä, siksi puhun työkuukausista opetuskuukausien sijaan. Opettajien “lyhyistä” työpäivistä pitää varmasti tehdä vielä erillinen teksti.)
Tästä jyvittämisestä sitten seuraakin lähes kaikkien määräaikaisten opettajien jo vuosikymmeniä kestänyt palkkariisto ja ahdinko: koska opettajien 9-10 kuukauden (koulusta riippuen) tekemä työ jaetaan aina 12 kuukaudelle, olisi loogista, että myös määräaikaiset opettajat saisivat kaiken palkan tekemästään työstä.
Näin kuitenkin tapahtuu todella harvoin. Jos opettajan sijaisuus tai muu määräaikainen työsopimus kestää elokuun alusta toukokuun loppuun, muuttuu hän heti koulun loputtua työttömäksi ja kesän ajalle jyvitetty palkka jää vain haaveeksi.
Erityisen kivuliaaksi tilanteen tekee se, että nykyjärjestelmässä sijaistetun viranhaltijan on mahdollista tulla “takaisin töihin” kesäkuukausien ajaksi ja napata sijaisen jo tekemästä työstä kesälle jyvitetty osa itselleen. Sijainen siis menettää noin 20% palkastaan ja se siirtyy viranhaltijalle. Kätevää!
Monet vakiopettajat (kuten minä) pitävät tätä järjestelmää suurena vääryytenä ja jotkut ovat yrittäneet vapaaehtoisesti luopua tästä heille osoitetusta kesäajan palkasta ja ohjata sen viransijaiselleen. Tämäkään ei kuitenkaan käy päinsä, sillä jos tuota rahaa ei makseta viranhaltijalle, ei sitä säästösyistä makseta kenellekään, sillä määräaikaisille sitä ei ole pakko maksaa.
Tämä ongelma on ollut nyt olemassa jo monta vuosikymmentä, eikä siihen ole saatu muutosta. Selvää on, että määräaikaisten opettajien ahdinko, vuosi toisensa jälkeen uusiutuva kesätyöttömyys, jokakeväinen työnhakurumba ja ainainen epävarmuus eivät ole riittävän painavia syitä äänen korottamiseen, ainakaan päätöksiä tekevien tahojen mielestä. Jos tahtoa olisi, tilanne olisi ratkaistu jo vuosia sitten.
No entäs sitten se lupaamani yksinkertainen ratkaisu?
Tämä voi olla monenkin opettajan mielestä aivan älytön idea, mutta minä olisin täysin valmis siihen, että mentäisiin takaisin vanhan tyyliseen systeemiin. Eli siis 12 kuukaudelle jyvitetty palkka ”de-jyvitettäisiin” takaisin 9-10 työkuukaudelle. Sama 100% palkka, mutta se maksettaisiin ainoastaan siltä ajalta, kun tehdään käytännön töitä, joten noiden kuukausien palkka nousisi samassa suhteessa. Ja kun kesäkeskeytys alkaa, ei meille todellisuudessakaan maksettaisi niiltä kuukausilta palkkaa, vaan viimeisin palkka maksettaisiin keskeytyksen alussa ja lomarahat joko sitä ennen tai sen jälkeen.
Tämä tarkoittaisi sitä, että myös joka ikinen määräaikainen opettaja saisi jokaiselta työkuukaudeltaan 100% palkkaa. Ja tähän liittyvän palkkavenkoilun ja säästösumuttamisen mahdollisuus katoaisi silmänräpäyksessä. Nykyjärjestelmässä kaikille opetusalaa ymmärtämättömille ja pitkistä kesälomista vinkuville pitää hyvin epäuskottavasti alkaa selittää tätä vuosikymmenten takaista jyvityspäätöstä ja kertoa kuinka “ei me periaatteessa saada palkkaa kesän ajalta.” Tässä uusvanhassa järjestelmässä voisivat kaikki opettajat vastata kateellisille, että haluaisitko itse olla yli kuukauden palkattomalla vapaalla, jota ei saa siirrettyä? Itse valitsisin varmaankin vapaat, mutta kaikkia se ei houkuttelisi.
Me opettajat olemme korkeakoulutettuja ja fiksuja oman alamme asiantuntijoita. Kyllä me varmasti osaamme laittaa joka kuukausi sen verran sukan varteen, että kesän ajaksi riittää rahat elämiseen. Kyllähän nykyään esim. säästösijoittaminen indeksirahastoihin on jo ihan peruskauraa monille, eikä tämä olisi sen kummempaa.
Pistäkääpä kommentoiden! Onko tämä mahtava, omaa talousvastuuta ja -vapautta lisäävä ajatus vai pitäisikö pasha palauttaa pöytälaatikkoon?
TUOMAS KAUKORANTA 